Ajatuksia vauvan toisesta kuukaudesta

Yhä enemmän vauva on jotain muutakin kuin rintaa hamuava ihmisenpoikanen. Hän alkaa suuntautua enemmän myös ulkomaailmaan. Kun kaksi kuukautta alkaa lähestyä, ovat vauvan leikki- ja jokelteluhetket yllättäneet pituudellaan. Vauva kellii tyytyväisenä sohvalla tai sitterissä, tuijottelee ja höpöttelee, huitoo ja potkii. Aamut alkavat vauvan kasvoille leviävästä valloittavasta hymystä!

Toisen kuukauden aikana tajuan tehneeni "virheen". Jos vauva turvautuu kiihkeästi rintoihini niin saman olen tehnyt myös minä itse. Olen törkännyt "aina" vauvalle tissin suuhun, koska se on myös minulle antanut hallinnan ja turvallisuuden tunteen. Vasta nyt alan rohkaistua kokeilemaan rohkeammin ja aktiivisemmin muuta, alan luottaa kykyyni tulkita tilanteita ja oppia tuntemaan vauvan reagointitapoja paremmin. En kuule enää pelkkää nälkäitkua.

Ehkä vauvan kehityksenkin myötä hän alkaa ottaa paremmin vastaan muitakin keinoja olla läsnä kuin imetyksen. Annan vauvalle äänensävyjä, uusia asentoja olla sylissä, loruja, laulua, huudahduksia ja heijauksia. Ja huomaan, että kaikelle sille on yhä enemmän tilaa meidän arjessamme. Isän ja lapsen välinen yhteys on kehittynyt toisen kuukauden loppupuoliskolla erityisen paljon, myös isä tuntuu nauttivan siiitä, että kykenee viettämään aikaa vauvan kanssa ilman että joutuu heti kokemaan riittämättömyyden tunteita vauvan vaatiessa tissille. Viime viikot ovat siis palkinneet koko perhettä uusilla asioilla!

Imetys on tietenkin yhä varsin kovasti vuorokautta rytmittävä tapahtuma. Epäilen vauvan käyttävän minua silloin tällöin myös huvituttinaan :) Turhaan yritän tässä vaiheessa opettaa vauvaa syömään tuttia. Sitkeästi sitä laitetaan suuhun, mutta raukka on aivan pihalla, yrittää kyllä mutta ei se vaan suju! Yöt ovat kuitenkin hirmu helppoja, eikä vauvan ruokaheräämiset tunnu millään tavoin rasittavalta. Yleensä vauva on simahtanut yöunille miltei tasan yhdeltä yöllä, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että vauva on ruvennut hiukan aikaistamaan nukkumaanmenoaan.

Omat tunteet ovat yhä todella pinnalla. Rakkaus lasta kohtaan kuohahtelee ja olen välillä niin mahdottoman liikuttunut. Kaikenlaisia hulluja ajatuksia putkahtaa päähän. Yöllä, jossain unen ja valveen rajamailla näen kauhukuvia siitä, kuinka olemme vauvani kanssa jossain natsileirillä, olen täynnä pakokauhua ja mietin miten ihmeessä pystyn suojelemaan lastani! Tai olemme keskellä autiomaata, nojaamme kiveen ja meillä on enää pieni tilkka vettä ja kuolemme pian janoon kumpikin: ja minä mietin annanko vesitilkan lapselle ja kuolen ensin itse, vai toisinpäin! Ehkäpä ihmismieli käsittelee tällä tavoin sitä, että on yhtäkkiä saanut vastuulleen täysin avuttoman lapsen, jonka koko elämä on tavallaan omissa käsissä. Eivätkä omat kädet koskaan voi yltää kaikkialle vaikka kuinka haluaisi.

Ennen lapsen syntymää yritin varautua kaikkeen mahdolliseen. Saattaisin masentua tai ehkä en tuntisikaan heti rakkautta lasta kohtaan. Vauva huutaisi yötä päivää, olisin hirveän väsynyt. Kaipaisin kamalasti entistä elämääni. Kärsisin siitä, etten voikaan mennä vapaasti ja tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Nyt tajuan huojentuneena ja onnellisena, ettei mitkään asiat voi nousta tärkeydessään vauvan rinnalle. Ei vauvan saanti olekaan luopumista kaikesta muusta, koska lapsi itsessään antaa niin paljon. Elämä muuttuu ja se on hyvä niin.

Vauvan motorista kehitystä on ollut ilo seurata. Hän osaa tavoitella esineitä ja muutaman kerran on jo onnistuttu tarttumaan esineeseen (kuten rapisevaan mehiläiseen, harsoon ja isän sormeen) ja viemään sitä suuhun. Vauva kääntyy kyljelleen ja vatsamakuulla hän pitelee hienosti päätään. Enkä tiedä, miten hän sen oikein tekee, mutta yöllä hän jollain tavoin ryömii sängyssä lähemmäs minua, kun päättää että on aika herätä tai ruveta syömään. Vauva myös seuraa tarkaan asioita, pää kääntyy ketterästi isän tai äidin perään, katse on niin syvä ja avoin. Myös jokeltelu on lisääntynyt ja erilaiset kiljahdukset värittävät topakan tyttömme ilmaisua.

Neuvolan kaksikuukautistarkastuksessa neidin painoksi merkitään 6085 grammaa, pituus 59,3 cm ja pään ympärys 40 cm.

Ring, ring,

nenäkello soi.

Ring, ring,

kuka olla voi?

Ring, ring,

hymyn tupaan toi.

Ring, ring,

nenäkello soi.