Elämäni ensimmäiset ballerinat

Korkokengät antavat ryhdikkäät ilmeen ja hoikentavat muutaman kilon. Matalilla kengillä koen vaikutuksen hieman päinvastaiseksi. Palautin nöyränä tyttönä muutama postaus sitten hehkuttamani upeat nudekorkkarit takaisin kauppaan. Tilalle hankin parit ballerinat ja ajattelin opetella näitä käyttämään. Aika pitkään inhosin ballerinoja. Isojalkaisen ihmisen päällä (=minä) kengät näyttävät kanooteilta. Ja näissä on niin persjalkainen olo... Löysin kuitenkin niin kauniit yksilöt, että toistaiseksi olen luonut näihin jokakerta eteisessä ihailevan katseen. Ja kun järjellä ajattelee, niin minä tarvitsen ensi kesäksi käytännöllisiä kenkiä. Kauneudesta tinkimättä.

Ruskeat mokkanahkaballerinat Gant/Ideapark

Mustat kiiltonahkaballerinat högl/Stocmann

jos isot kengät ei kiinnosta niin alla postaus pienistä vaatteista ;)

Pop

Tampereelle avattiin Polarn O.Pyretin liike ja pitihän siellä käydä vähän kurkkaamassa. Mielestäni liike tarjoaa erityisesti pojille kaikkea kivaa, mutta oli siellä toki ihania tyttöjenkin juttuja.

Ihanat puolipotkarit peppuröyhelöillä :)

Pirtsakat sukat

Suloinen pehmeä haalari

Tuollaisia tulin hankkineeksi, vaikka piti ihan vaan käydä "katsomassa". Toi haalariasu tulee olemaan vallan ihqu kun siihen yhdistää Lindexin ruusu- tai maatilapipon. Sitä melkein toivoo, että tulisi kylmä kesä (no ei kai nyt sentään)!

Testosteronit valloilleen

Tallensin jokin aika sitten TV 2:lta tulleen noin puolen tunnin mittaisen vauvajumpan digiboksille. Ollaan nyt parina aamuna laitettu jumppa pyörimään ja tehty mukana sen verran mitä ollaan maltettu ;) Mulla on joku asennevamma tuota kotijumppaa kohtaan, aina pitää muka mennä salille raudan keskelle, että siitä olisi jotain hyötyä. Nyt on kuitenkin lihakset sellaiset mukavan kipeät, ainakin rintalihaksissa, alaselässä ja sisäreisissä tuntuu, että jotain on tullut tehtyä. Jumppaaminen vauvan kanssa on hauskaa (kannattaa seurata peilistä vauvan ilmeitä, jos mahdollista :)) ja vauvan kasvaessa on harjoittelu myös nousujohteista!

Ainakin seuraavia perusliikkeitä on kiva tehdä vauva sylissä, musiikin tahtiin:
- jalka- ja askelkyykyt
- pystypunnerrus
- maastaveto
- selän kiertoliikkeet
- vatsalihasliikkeet

www.minirisk.fi

Kävin jokin aika sitten kirjaston lehtilukusalissa selailemassa erilaisia treenilehtiä ja törmäsin mielenkiintoiseen tekstinpätkään: "Usein lapsensaannin pelätään tekevät timmistä vatsasta historiaa, mutta se saattaakin olla litteän masun salaisuus. Synnytyksen jälkeen naisen elimistössä jylläävä istukkahormoni nimittäin lisää mieshormoni testosteronin eritystä ja mahdollistaa sen, että äidillä on lapsen ensimmäisen elinvuoden ajan fyysisesti otollisimmat ajat treenata kroppansa kuntoon. Tämän luonnollisen dopingin huuruissa moni huippu-urheilijakin on tehtaillut ennätyksiä suunnilleen synnytyslaitokselta päästyään. (SPORT-lehti)". Kieltämättä aika motivoiva ajatus: äijäenergiat kehiin!



Näin kesän kynnyksellä ihan jokaisessa liikuntaan ja terveyteen liittyvässä lehdessä olikin aiheena vatsalihakset. Minusta ongelmana näissä artikkeleissa on usein se, että liikkeitä on aivan liian monta. Kynnys vatsalihasten harjoittamiseen voi olla korkea ja sitä nostaa entisestään jos kokee vatsan liian monimutkaisena työmaana: on vinot vatsalihakset, suorat ja poikittainen, pitää tehdä monta eri liikettä ja paljon toistoja...

Minusta vatsalihasten treenaamisen salaisuus piilee kuitenkin puhtaudessa, jota isot toistomäärät ja liian monet liikkeet väkisinkin syövät. Liikkeitä ei siis tarvitse tehdä paljon, kunhan ne tekee puhtaasti. Annankin tässä vinkin täydellisestä ja hyväksi havaitusta vatsalihastreenistä, joka on rankka setti, mutta ei vie tuhottomasti aikaa.
STEP I Makaa selinmakuulla matolla polvet koukistettuna. Hae tuntuma lantionpohjan lihaksiin ja pidä se koko treenin ajan (purista siis tavara tiukaksi...). Ime napa sisään ja lähde tekemään hallittuja perusvatsaliikkeitä rauhalliseen tahtiin. Ylävartaloa EI tarvitse nostaa kovin korkealle, keskity siihen että vatsa tekee kaiken työn, pidä napa sisässä ja anna niskan pysyä rentona (kädet niskan takana, kyynärpäät osoittavat suoraan sivulle, mielikuvana "tennispallo" mahtuu leuan ja rintakehän väliin). Noston jälkeen laske aina ylävartalo hitaasti ja hallitusti alas. Älä jää ala-asentoon lepäämään vaan jatka liikettä välittömästi. Tee kymmenen toistoa.

Liike kohdistuu suoriin vatsalihaksiin, mutta mitä puhtaammin teet liikkeen, sitä paremmin saat aktivoitua myös syvät vatsalihaksesi ja kas, huomaat, että liike tuntuukin vatsassa eikä niskassa!

www.pirkka.fi

STEP II Laske ylävartalo ja pää kiinni alustaan. Pidä kädet niskan takana tai vie ne suoriksi vartalon sivulle. Nosta jalat kohti kattoa (90 asteen kulma vartalon ja jalkojen välillä). Nilkat pysyvät yhdessä tai voit laittaa ne ristikkäin (helpottaa vähän). Purista vatsalla, vain ja ainoastaan vatsalla, peppua pari milliä ylös alustasta niin että työnnät jalkoja suoraan kohti kattoa (EI siis takaviistoon). Liike ei ole iso, näkyvä eikä missään tapauksessa heijaava.

Tee kymmenen toistoa. Ääripuhtaasti tehtynä tämä liike on toooosi kova! Tällä liikkeellä saa alavatsan lihakset töihin.

www.fit.fi

Jatka uusi liike aina välittömästi edellisen jälkeen. Kun olet kertaalleen tehnyt "putkeen" kohdat 1 ja 2 jatka tekemällä uudestaan kohta yksi ja sitten taas kohta kaksi. Älä siis pidä taukoja vaan tee vatsallasi jatkuvaa tykitystä kunnes et kykene enää puhtaisiin liikkeisiin ja hillitön polte vatsalihaksissasi kertoo, että treeni osui ja upposi! Yritä tehdä ainakin kolme sarjaa (kohta 1+2 muodostavat yhden sarjan). Älä ylläty, jos et heti onnistu. Tämä treeni todella tuntuu!!!

Sovella tätä treeni-ideaa oman maun mukaan. Valitse mitkä tahansa 2-3 vatsalihasliikettä ja tee niitä ohjelman idean mukaisesti, tauotta. Painota vaikka välillä enemmän vinoja vatsalihaksia. Vaihtelua kannattaakin käyttää, lihas kehittyy parhaiten, kun sitä "ärsytetään" aina vähän eri tavoin.
Sitten vaan treenailemaan ja haaveilemaan litteästä pyykkilautavatsasta. Huokaus.

Tyttömme 4,5 kk

♥ rakastaa istumista (vaikka ei osaakaan sitä vielä)

♥ tekee (alakulma)hampaita ja on siksi välillä vähän kärttyinen

♥ haluaisi viedä varpaat suuhunsa, mutta ei ihan yllä

Söpöt kesäyökkärit, H&M

♥ ei ole juurikaan kiinnostunut kääntymisestä selältä vatsalleen, vaan nousisi mieluummin suoraan istumaan

♥ nauraa ääneen, kun tarpeeksi lauletaan ja hyppyytetään

Paapapapaa Henkkamaukalta

♥ kasvaa edelleen hienosti pelkällä tissimaidolla ja on jo iso tyttö (yli 8 kg)

♥ tekee isot kakat joka toinen päivä

Maatuskatunika MLL:n kirppikseltä 1,5 €, keltaiset leggarit H&M

♥ ilmaisee itseään monipuolisesti ja jokeltelun joukkoon on eksynyt oikeitakin sanoja, kuten "äiti", "tyttö" ja "äijä" (perhe kasassa:))

♥ osoittaa mieltään narisemalla, mutta itkee vain kun on tosi kyseessä

Barbababa-peitto ja purulelu Hulluilta päiviltä

♥ aloittaa jokaisen päivänsä hurmaavalla hymyllä

Mamma kesäkuntoon -projekti: pitkästä aikaa

Meidän viikonloppuherkku on köyhät (tai rikkaat?) ritarit. Eilen syötiin miehen kanssa puoliksi kokonainen ranskanleipä, päälle pakkasesta sulatettuja viimekesän mansikoita ja paljon kermavaahtoa. X-faktoria ja herkkuja, ei hullumpi sunnuntai-ilta. Yllättävän vähän tuo pikku hiilaritankkaus näkyi tämän aamun vaakalukemissa:) Paino oli tänä aamuna 64,1 kg. Heti synnytyksen jälkeen painoin kymmenisen kiloa enemmän kuin nyt.

Mulla on kalorit aika korkealla. Vauva kasvaa kovasti pelkällä rintamaidolla ja luulenpa että pelkkä imetys kuluttaa mulla jopa enemmän kuin sen 500 kcal vuorokaudessa. Ainakin sen perusteella, että nälkä tulee todella herkästi ja melkeinpä parin kolmen tunnin välein on saatava jotain syötävää. Lisäksi nyt kun on ilmat lämmenneet ja Miete viihtyy nätisti vaunuissa, olen käynyt lenkillä kahtakin kertaa päivässä. Toinen lenkki kestää noin tunnin verran ja illalla teen pienen pyrähdyksen, 20-30 min. Näin siis sellaisina päivinä, kun ei ole muuta erityistä ohjelmaa.

Pienet överit köyhistä ritareista tekee kutaa. Jotta siitä ei kuitenkaan tule jokailtaista tapaa, on kaapista löydyttävä aina tiettyjä juttuja, jotta nälän pystyy helposti, nopeasti ja terveellisesti sammuttamaan:

♥ Ehrmann-rahkaa

♥ omenoita (suomenkieli on vaikeaa, mietin kirjoitanko ´"omenoita", "omenia" vai "omenaa")

♥ banskuja

♥ pikakaurahiutaleita

♥ ananasta

♥ raejuustoa

♥ light-mehua tai limua

♥ valmiita pakastekeittoja

♥ omega-kananmunia

Joitakin mainitakseni.

Aurinko paistaa tänäänkin. Lupaava ulkoiluilma.

Mitä liikuntaa te muut pienten lasten äidit harrastatte?

Rakkaus repii rintaa

Näin täydelliset kengät keskiviikkona kun pyörähdin Hulluilla päivillä. Nämä erottuivat keskellä kenkämerta, ylväänä ja upeana. Ruuhkan takia jouduin ihailemaan kenkiä vain kaukaa. Lauantaina tein ystäväni kanssa nopean kierroksen Stoccalla, päädyin sovittamaan näitä kenkiä ja rakastuin.

Nyt sitten mietin, mitä sitä tulikaan tehtyä. Kengät ovat nimittäin hiukan liian pienet. Olen nyt kokeillut niitä moneen kertaan ja illalla saunan jälkeen sekä heti aamusta kenkä on tuntunut liian tiukalta. Välillä se taas sujahtaa jalkaan ja on ihan ok. Korko on huikea, mutta platformin ansiosta hyvä jalassa. Järki sanoo, että kengän pitäisi olla numeroa isompi, jolloin se kestää pienen väliaikaisen turvotuksenkin. Ja jolloin se on siedettävämpi jalassa. Noin korkeaan kenkään olisi kuitenkin hyvä saada mahdutettua päkiäpehmusteetkin.

Ongelma on se, että kaikki koot olivat esillä. Jos palautan kengät en saa tilalle isompaa kokoa. Ja en ehkä kestä sitä, koska tuo kenkä on aivan törkeän ihana. Mutta en tietenkään kestä sitäkään, että kävelisin liian pienillä kengillä. Been there.

Kotona tajusin pari muutakin kyseenalaista juttua. Kengässä on aitoa nahkaa oleva ulkopohja! Okei, onhan se luksusta, mutta sanoisinko että aika epäkäytännöllistä. Vasta kotona huomasin, että kengän pohjassa näkyi jo nyt sovituksen jäljet. Missä noilla kengillä voi oikeasti kävellä?! "Kultaseni, tuossa kadulla on hiekanmuruja. Kantaisitko minut?" Enkä todellakaan ole ikinä niin kevyt kuin nuo kenkäinspiraatiokuvissa esiintyvät kukkakepit naiset.

Kiva ostaa uudet kenkärakkaudet ja huomata, että niissä on pohja jo nyt tuossa kunnossa! Olin niin huumassa, etten ymmärtänyt kiinnittää asiaan huomiota kaupassa. Tuijotin vaan kenkiä ja tiesin, etten voi lähteä kotiin ilman niitä.

Kotona huomasin toisenkin vian. Tai siis kolmannen, jos hieman liian pieni koko lasketaan yhdeksi. Joku neropatti on lyönyt kenkään varashälyttimen, joka jostain syystä on myöhemmin otettu pois, sillä kenkiä sovittaessani kengissä ei ollut mitään näkyviä hälyttimiä. Ihan selvä hälyttimestä jäänyt jälki niissä kuitenkin on. Aika ruma mielestäni.

Hiplailen noita kenkiä onnessani, tunnen samaan aikaan pettymystä ja luopumisen tuskaa, sekä suunnatonta ihailua kenkäpariani kohtaan. Täydelliset kengät, joissa on muutama vika. Eikä niitä vikoja saisi olla. Toisaalta en ehkä voi elää ilman näitä...

Ensimmäinen ASOS-tilaus (mutta tuskin viimeinen)

Eilen tuli mieleistä postia. Ensimmäinen Asos-tilaukseni ilahdutti ja lievitti Hullujen päivien jättämää Burberryn trenssin kokoista aukkoa (jäin siis ilman, tietenkin, olinhan paikalla vasta aamukymmeneltä).

Kaikki vaatteet nappasin tuntuvalla alennuksella. Ensi syksy ja talvi mielessä.

Tommy Hilfigerin paita kimallelogoilla

Tommy Hilfigerin neuletakki

Asoksen villakangastakki (12 €!)

3 Pommesin mekko, johon kuului myös pitkähihainen paita ja leggarit

Kiitos ja olkaa hyvä!

Kiitos  Jassulle Hetki elämästä -blogiin ja Lumian äidille Pientä elämää -blogiin tästä tunnustuksesta. Tunnustuksen sain jo jokin aika sitten, mutta kun se on vähän tuurista kiinni milloin mun hiiren oikea näppäin toimii ja saan kuvia kopsattua ja sivuja linkitettyä:)

Tämän tunnustuksen on jo moni saanut, mutta ei kai useampi tunnustus pahaa tee? Ajattelin antaa tämän tunnustuksen kolmelle blogille, perusteluna se että kyseisiä blogeja olen suhteellisen pitkään seurannut ja kenties myös aktiivisimmin kommentoinut. Olkaapa hyvä ihanat:

Petuli, joka kirjoittaa ihanan elämänläheisiä ja pitkiä postauksia ja jonka lämpimät kommentit ilahduttavat joka kerta!

Maria, joka on mun fitnessidoli ja jolla on aivan mieletön tyylitaju!

Jensba, jonka blogista välittyy pohojaalaanen suorasukaisuus ja hyvä huumori!

"Arvaa kuinka paljon sinua rakastan" ja muita ihania kertomuksia

Jos omistaa kokonaista viisi aarretta, voi kai sitä sanoa jo keräilykokoelmaksi? Radio Novassa kysyttiin kerran kuuntelijoilta, mitä he keräilevät. Ensimmäinen ajatukseni oli, että minä en ainakaan keräile "mitään". Vasta myöhemmin muistin, että onhan minulla itseasiassa eräs ns. erikoisempi keräilykohde. Nimittäin lasten kirjat, joiden nimessä esiintyy sana "rakkaus". Vaikka kokoelma on pieni, joka kerta kirjakaupassa käydessäni silmäni pyyhkäisee esillä olevan lastenkirjat etsien vain sitä yhtä sanaa. Jos vaikka kokoelma tästä vielä kasvaisi.

Kaikki ovat yhtä rakkaita

Sam McBratney, kuvittanut Anita Jeram

WSOY

Tämän kirjan isäni osti joiitakin vuosia sitten joululahjaksi kaikille aikuisille lapsilleen :) Kuten kirjassa karhunpentuja, on meitä lapsiakin kolme. Kirja sopi siis tarinaltaan aika täydellisesti meidän perheeseen ja oli kyllä ihana tapa isältä sanoa "rakastan sinua". Tarinan puolesta voisin suositella kirjaa perheeseen, jossa on useampia (pieniä) lapsia ja ehkä välillä vähän sisaruskateuttakin ilmassa...

Arvaa kuinka paljon sinua rakastan

Sam McBratney, kuvittanut Anita Jeram

WSOY

Tämän kirjan kanssa kävi vähän surkuhupaisasti. Ostin kirjan silloiselle poikaystävälleni ja matkalla hänen luokseen sain puhelimitse kuulla hänen pettäneen minua. No arvatkaapa saiko jätkä kirjaa koskaan? Enää en ota minkäänlaista riskiä, joten ainoa oikea kirjan saaja on vain ja ainoastaan minun tyttäreni! Kirja on jo klassikon asemaan noussut ja se pitäisi mielestäni löytyä jokaisen kirjahyllystä. Suosion takia kirjaa on jonkin verran tuotteistettukin eikä ihme kun katselee sen valloittavaa kuvitusta ja kaunista ikuisuusteemaa, rakkautta.

Ketä sinä rakastat?

Martin Waddell, kuvittanut Camilla Ashforth

OTAVA

Tämän kirjan ostin aikanaan muistoksi lapselle, joka ei koskaan syntynytkään. Silloin suru keskenmenosta oli valtava, mutta nyt sitä osaa ajatella, että hyvä niin. Kirja toi minulle jostain syystä lohtua, tiesin että se säilyy konkreettisena muistona lapsesta ja kirjoitin sen sisäsivulle pienen muistotekstinkin päivämäärineen.

Rakastan sinua ikuisesti

Jean-Baptiste Baronian, kuvittanut Noris Kern

Mäkelä

Tähän kirjaan ei liity sen kummempaa henkilökohtaista tarinaa. Suosittelen kirjaa perheeseen jossa halutaan valmistella vanhempia sisaruksia uuden vauvan tuloon.

Alli lähtee etsimään rakkautta

Isabel Abedi, kuvittanut Andrea Hebrock

SLEY-kirjat

Tämä kirja edustaa sitten ihan perinteistä tyttö ja poika tapaavat toisensa -tarinaa satukirjan muodossa. Suosittelen lukemaan niin pitkään kuin mahdollista, ennen kuin lapsi keksii Reginat!

Jos tiedät lisää teemaan sopivia lastenkirjoja niin vinkkaa ihmeessä! Entä mitä sinä keräilet?

Vintage stories

Kävin minäkin nopeasti hakemassa mieleiseni KappAhlin Vintage stories -mallistosta. Ihan hirveästi ne vaatteet ja asusteet eivät sitten livenä innostaneetkaan. Päädyin ostamaan cupcake-tunikan koossa 80. Tunikan voisi yhdistää vaikkapa kummitädin ostamiin suloisiin Finnwearin collegehousuihin. Myös vaaleankeltainen väri sopisi kauniisti mekon kaveriksi. Eli passiivisessa etsinnässä on vaaleankeltainen neuletakki ja jotkut suloiset (pilkulliset?) sukkahousut tai leggarit.

En sitten pystynyt vastustamaan pikkuiseen muffinsivuokaan pakattua huulirasvaa. Näitä olisi voinut ostaa enemmänkin tuleviin keittiöleikkeihin...Tuoksu on ihana!