Olkkarin nurkka

Olen aika monta kertaa aloittanut tekemään sisustuspostausta, mutta aina se on jäänyt. Niin se postaus kuin sisustaminenkin. Tärkeimmät asiat on olkkariin hankittuna, mutta vielä tarvitaan lisäryhtiä ja -ilmettä, ja erityisesti olohuoneen toinen pääty on vielä täysin keskeneräinen (postauksen viimeinen kuva). Tässä on joitakin jo kuukausi sitten napsittuja kuvia, lähinnä yhdestä olohuoneen nurkasta, vähän eri kuvakulmista kuvattuna.

Meillehän hankittiin tähän uuteen asuntoon sohva ja nojatuoli, ihanat ja edulliset Ektorpit. Olen ollut niihin tosi tyytyväinen. Verhot tuottivat eniten päänvaivaa, koska ikkunoita on olohuoneessa niin paljon. Päädyin teettämään paneliverhoja (+ tuota hempeätä rypytettyä höttöä, josta mies ei todellakaan pidä) kolmesta eri kankaasta. Tuo ruskea ei ihan laskeudu ja sen alakäänteeseen pitäisikin laittaa ohutta rimaa (työn alla). Tuosta kukkakankaasta tykkään kovasti, tosin kun syksy saa, niin katsotaan kuinka mieli sitten muuttuu... Kukkakankaasta piti alunperin teettää kappa ja yhdistää siihen ohuet, valkoiset sivuverhot. Vaan kuinka ollakaan, tein mittavirheen ja koko verhosuunnitelma meni uusiksi. Nyt ei ole sitten kappaa ollenkaan.

Mattojen kanssa meillä käy yleensä niin, että kissa repii ne nopeasti huonoon kuntoon ja muutenkin nysväilee ne karvaisiksi ja likaisiksi. Niinpä päätin unohtaa räsymattoinhoni ja hain Iskusta tuollaiset älyttömän halvat ja aika vaatimattoman näköiset raitamatot = helppo pestä ja kestävät kulutusta. Mulla on krooninen mattokuume ja taas bongasin Kodin Ykkösen esitteestä kaikkea ihanaa, mutta noilla raitamatoilla nyt mennään. Käytäntö ennen kaikkea!

Sohvapöytä meillä oli alunperin hankintalistalla, mutta yllättäen kelpuutinkin tuon miehen vanhan sohvapöydän meille. Miete tykkää istua lattialla tuossa pöydän äärellä kuin pikkukoululainen ja vedellä pöydän alatasolta kaikki hänen kirjansa ja palapelinsä lattialle (kuvaa siis hieman stailattu:)). Ottaen huomioon, että meiltä löytyy sekä valkoista, tumma että tuollaista vaaleaa puuta, on kokonaisuus yllättävän ehjä. Haluaisin kyllä maalata tuon sohvapöydän valkoiseksi, mutta en ehkä osaa...

Laitoin palasen meidän (kuvaushetkellä vielä epäjärjestyksessä olevaa) kirjahyllyä näkyviin. Kun mies  raahasi kirpputorilta kotiin tuon hyllyn päällä olevan jääkiekkopatsaan, haukuin kapineen ja sulloin sen jonnekin mahdollisimman epänäkyvään paikkaan. Kun muutimme, muistin Innon Markon ohjeen "sitä mitä ei voi peittää, täytyy korostaa" ja ajattelin myös suhtautua asioihin vähän huumorintajuisemmin;) Niinpä meillä on koriste-esineet karsittu aika vähäiseksi ja jääkiekkopatsas sai kunniakkaan paikan! Ja kuten olen aikaisemminkin maininnut, Miete osaa kääntää katseensa hyllyn päälle kun häneltä kysytään "Missä on jääkiekkopatsas?". Ehkä isi saa tytöstä vielä lätkänkatselukaverin? Äiti voi lähteä siksi aikaa vaikka ripsihuoltoon...

Siinäpä se, a little piece of my home.