keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Ajatuksia vauvan yhdeksännestä kuukaudesta


Perhosta ja pupua ulkoiluttamassa (ikää 8,5 kk)

Viimekuun suurin mullistus oli Mietteen liikkeellelähtö. Hyvänä kakkosena tulee nukkumaanmenon helpottuminen. Lisäksi meillä heilutellaan innokkaasti. Nyt rakas tyttäremme on yhdeksän kuukauden ikäinen. Tässäpä taas koottuna ajatuksia kuluneesta kuukaudesta.

Ryömimään Miete oppi periaatteessa 8 kk ja 1 vkon ikäisenä, mutta koko ryömiminen jäi muutamaan vetoon silloin tällöin. Yleensä neiti tyytyi leikkimään jollakin lelulla, mikä oli käden ulottuvilla. Oma äitini kertoi minun olleen samanlainen: olin juuri ja juuri vaivautunut hinautumaan oven suulle, että pääsin näkemään vanhempien sisarusteni leikkiä! Jotenkin kummasti Mietekin aina eteni, vaikkei varsinaista ryömintä- saati konttaustaitoa vielä ollutkaan ja kieriminenkin jäi siinä vaiheessa pois kun vankan istuma-asennon salaisuus selvisi. Mietteen isä totesikin että on se kumma miten hyvin tuo tyttö liikkuu ottaen huomioon ettei se vielä osaa liikkua! Pyöräyttämällä itsensä välillä makuulle ja siitä taas istumaan, hän kuitenkin onnistui jollain tapaa myös etenemään. Ja sitten välillä vedettiin käsivoimin koko kroppaa eteenpäin, loppukroppa pingottuneena tikkusuoraksi:)

Pitkään tyttö haki konttausasentoa kallistuen istuma-asennosta eteenpäin, jalkojensa päälle. Siitä tyttö lätkähti joko eteenpäin makuuasentoon (välillä nenä edellä) tai sitten keikautti itsensä takaisin istumaan. Varsinainen liikkeelle lähtö tapahtui kun tyttö alkoi vetää itseään istuma-asennossa eteenpäin. Ikää 8 kuukautta ja 3 viikkoa. Hirmu nopeasti tuli ketteryyttä lisää ja tällä hetkellä Miete etenee konttausasennossa siten, että toisella jalalla tyttö konttaa ihan normaalisti, mutta toisella jalalla tyttö aina astuu eteenpäin. Asento on kyllä tlystikäs ja kulkutapa nokkela! Ja voi miten ihanaa kun oma lapsi lähtee tulemaan kohti! Pystyharjoituksiakin tehdään tv- tasoa tai sohvapöytää vasten ja etenkään pinnasängyssä polviseisonta ei ole temppu eikä mikään.



"Voihan video!"

Ensimmäinen "sairastuminen" osui 8 kk ja 3 vkon ikään. Oireena oli kuitenkin pelkästään nuhaa ja pikkuyskää, eikä se neidin menoa onneksi haitannut. Samaan aikaan myös äiti poti flunssaa. Nuhasta huolimatta olisin vienyt tytön syksyn ekaan muskariin, mutta valitettavasti se peruuntui opettajan sairastumisen vuoksi.

Viime kuun aikana koin, että päivät ovat meillä edelleen helppoja, mutta yöt suhteellisen vaikeita. Nukahtaminen oli vaikeaa ilman tissiä, omaan sänkyyn nukahtaminen täynnä draamaa. Lisäksi tyttö alkoi, nukahdettuaan siinä yhdeksän maissa, heräillä jopa puolen tunnin välein sinne puoleen yöhön saakka, eikä rauhoittunut kuin tissille. Tästä huolimatta lähdin elokuun lopulla lauantaina illanviettoon ja tulin kotiin vasta vähän ennen yhtä yöllä. Ja hitsit, olihan ne iskän kanssa pärjänneet! Tästä rohkaistuneena päätin taas tiukentaa linjaa. Alettiin taas systemaattisesti opettaa että tissi ei liity nukahtamishetkeen, eikä se alkuyön pompottelu enää onnistu! Syliin pääsee, jos itku yltyy, mutta opetellaan nyt rauhoittumaan ilman sitä tissiä.

Muutenkin noiden yöimetysten luonne on jotenkin muuttunut. Ennen se oli sellainen unenomainen, tärkeä hetki. Nyt se tuntuu enemmän väsyttävältä toimenpiteeltä. Mielummin nautiskelen siitä läheisyydestä, sylittelystä ja imettämisestä päiväsaikaan. Yöllä voitais mun puolesta ihan vaan nukkua... Toki en edelleenkään rupea täysin yösyöttöjä rajoittamaan, mutta jatkuvan pompottamisen oli loputtava. Vauvaa toki varmasti herättelee nämä uudet taidotkin, kovasti tyttö sieltä sängystään ylös kampeaa, puoliunessakin.

Tällä hetkellä meillä on kuitenkin luottavaiset ja hyvät tunnelmat tytön nukkumista kohtaan. Tein kovin radikaalilta kuulostavan teon ja siirsin  tytön sängyn hänen omaan huoneeseensa, parin askeleen päähän meidän makuuhuoneestamme. Ideana oli se, että en tule niin herkästi ottaneeksi lasta viereen tissille, kun joudun nousemaan sängystä ylös ja kävelemään pinnikselle. Ja kuinka ollakaan: tällähetkellä tyttö saattaa nukahtaa kun häntä vähän kääntää ja silittää tai rauhoittelee hetken sylissä. Isä on onnistunut hoitamaan nukutuksia tosi hyvin, eikä paljon edes huutoa ole jouduttu kuulemaan. He katselevat uutta, Ikeasta ostettua verhokangasta ja sylittelevät, kunnes tytöllä lumpsahtaa silmät kiinni. En koe enää tytön kärsivän, jos minä en ole paikalla vaan olen alkanut aidosti tuntea, että hänen on hyvä ja turvallinen nukahtaa myös isän läheisyyteen. Se on iso askel, oma asenne ja tunne. Ilman sitä on vaikea noudattaa ulkopuolelta tulevia ohjeita ja unikouluja.


Väsy väsy västäräkki ♥

Viime kuukauden aikana meillä on ollut normaalia enemmän ruokahaluttomuutta. Ehkä neljä hammasta saavat pian kavereita, sen verran näyttää tuota kuolaa erittyvän ja tyttö järsii kovasti kaikkea suuhun sopivaa (ja siinä sivussa vähän sopimatontakin). Heti kun mittariin napsahti 8 kk, isä osti kaupasta isojen tyttöjen pilttejä, ja niitä onkin sitten popsittu vaihtelevalla ruokahalulla. Parasta ruokaa on aamu- ja iltavelli (ja nimenomaan kaura), jonka tyttö useimmiten yrittää ahnehtien juoda suoraan mukista. Meillä on tosiaan viime kuussa alettu juomaan aamu- ja iltavellit suoraan mukista, lusikkaharjoituksia tulee tarpeeksi muutenkin.

Loppukuusta vaihdettiin hedelmäsosepäivällinen myöskin lämpimäksi ruuaksi. Aamu- ja iltavellin lisänä tarjotaan usein vähän luumua tai ruusunmarjaa, sillä tytöllä on muutaman kerran maha ollut kivuliaan kovalla. Vellin lisäksi olen tarjonnut myös porkkanaa järsittäväksi ja äskettäin olen lisännyt lämpimän ruuan rinnalle myös vähän tuoreraastetta (kurkkua/porkkanaa). Myös ruisleipä on meillä aika uusi juttu, mutta ah niin herkullinen! Vaikka muu ruoka ei aina, velliä lukuunottamatta, maistuisikaan, on D-vitamiinitippojen ottaminen aina kivaa. Mietettä hymyilyttää  katsoa, kuinka äiti tiputtaa viisi tippaa lusikkaan ja laskee tippojen lukumäärän ääneen. Suu aukeaa innokkaasti päivän vitamiiniannokselle.

Isi tuossa muisteli, että vastahan me oltiin ihan innoissamme kun vauva oppi päristelemään ja päristeltiin koko perhe. Nyt yritetään olla nauramatta kun lapsi saa suun täyteen ruokaa ja sitten alkaa päristely. (Eikä se kyllä aina nauratakaan.)


Maistettiin vauvakeksejä. Ei ollut hyvää. Meillä ei ole ruisleivän voittanutta naposteltavaa.

Tytön 8 kk -mitat otettiin neuvolassa, kun ikää oli jo lähes kahdeksan ja puoli kuukautta. Pituus menee yläkäyrällä, muuten ollaan keskikäyrän tuntumassa. Mietteen isä muuten sanoi, että ihanuuskäyrällä mennään tosi korkealla ja ajattelin että se täytyy muistaa kirjoittaa ylös ♥

74,1 cm  ja 9560 g
(olin ihan varma että kymppi olisi jo mennyt rikki, mutta painon nousu on kovasti hidastunut)

Miete tykkää aika villeistäkin leikeistä, missä pyöritään tai mennään pää alaspäin. Hän istuu usein sylissäni kasvot minuun päin ja lähden laskemaan häntä jalkojani vasten pää alaspäin käsistä kiinni pitäen. Se on aivan hurjan hauskaa ja joka kerta pää kääntyy isin suuntaan: pakkohan isin on nähdä ja kehua kuinka hurja ja hieno juttu meillä on meneillään!

Kiukuttevaihekin meillä oli, enkä oikein tiedä mistä se mahtoi johtua. Poru tuli joka kerta kun vaihdettiin vaippa, myös käsien ja kasvojen putsaus ruokailun jälkeen aiheutti aina kiukun. Viimeaikoina nämä toimenpiteet eivät ole kuitenkaan pahemmin tyttöä ärsyttäneet.


Väsyitkun jälkeen, matkalla serkkutytön ristiäisistä kotiin.
 Yritin vangita kameralla tuon ison, kauniin kyyneleen.

Ollaan opetettu tytölle, että sanotaan "kss kss", kun kissaa kutsutaan luokse (toki kissamme ei tule luokse silloin kuin Miete on paikan päällä, mutta vilkaisun kolli saattaa meihin kutsuttaessa luoda). Voi miten suloinen Miete on, kun hän sanoo "KSH", ja vilkaisee meitä vähän hämmentyneen näköisenä. Sitten uudestaan "KSH KSH". Voi kuinka viisas tyttö! Kissan näkeminen saa aina tytön silmät tuikkimaan ja hymyn esiin. Hymyreaktion aiheuttaa myöskin isän viheltäminen ja se kun äiti pesee hampaitaan. Varmaan ajattelee mielessään, että on noi naurettava näky;)
Eräänä aamuna näytin pehmokirjasta sammakkoa ja kysyin Mietteeltä "Mikä tämä on?". Tyttö sanoi "sasa". Vertailun vuoksi, yleensä kun käymme eläin- tai hedelmäpalapelin palat läpi on kaikkien nimi kysyttäessä "tätä". Muutenkin tuntuu, että kovasti tyttö yrittää sanoja tuottaa ja passiivinen sanavarastokin kasvaa kokoajan.

Laitetaanpas tähän loppuun kiva leikkilaulu, jota lauloin pitkästä aikaa eilen illalla. Täytyypä muistaa ottaa tämä useammin päivän ohjelmaan:

Katsotaanpas onko oikeassa jalassa varpaat kotona,
yksi, kaksi,kolme, neljä, viisi varvasta

Katsotaanpas onko vasemmassa jalassa varpaat kotona
yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi varvasta

Katsotaanpas onko oikeassa kädessä sormet kotona
yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi sormea

No, katsotaanpas onko vasemmassa kädessä sormet kotona
yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi sormea

Kaikki oli kotona!!!

11 kommenttia:

  1. ohoh onpas teillä pitkä tyttö meillä oltiin tossa vaiheessa vaan 68cn ^^ eli 6cm pienempi ja 10kk neuvolassa oltiin 70cm :D eli paljon lyhyempi milli on vaikka on hitusen "vanhempi" nyt ymmärrän miks metsästät ticketin toppapuvissa kokoa 80cm :D

    VastaaPoista
  2. Mä tykkään todella paljon lukee näitä "ajatuksia vauvan x kuukaudesta" ♥

    Huippua, että oot luottavaisin mielin noiden öiden suhteen. Meillä Stalla on aina tähän asti nukkunut yönsä tosi hyvin. Nyt kuitenkin viikko tai pari on olleet vaikeita. Heräilee monta kertaa eikä suostu nukahtaa kuin tissille. Päivisin on taas syönyt huonosti (välillä siis oli jo parempi kausi).

    Mä oon vähän hukassa kun neiti ei suostu päivisin syömään "oikeeta" ruokaa, mutta tissi kyllä kelpaa :/ En tiedä kuinka saisin ruokaa menemään, kun eihän toista väkisin voi syöttää. Ehkä tää nyt johtuu taas noista hampaista. Niitä kun on niin monta puhkeemassa kerralla.

    Hitsit, tästä taitaa tulla ihan megakommentti. Mut kun monet asiat liippaa niin läheltä sydäntä, että täyttyy kommentoida. Toivottavasti ei haittaa :)

    Mitä ovat tuollaiset vauvakeksit?

    Heinot mitat on Mietteellä♥ Stella ei viime neuvolassa (8kk) painanut vielä kahdeksaa kiloakaan eikä 70cm mennyt vielä rikki. Toivottavasti nyt ois tullut hyvin painoo ja pituutta lisää.

    Mun vanhempien luona on kissoja, joita Stella rakastaa. Neiti onkin opetellut ukin kanssa sanomaan kissa ja kyllä sieltä suusta tulee KISSH ja hymy aina perään. Tyttö on selvästi kissaihmisiä. Koirat ei kiinnosta yhtään niin paljoa.

    Oon myös lähes varma, että tyttöö sanoo jo ÄITI eikä se pelkästään ole mun mielikuvituksen tuotetta. Monesti tuon sanan sanoessa neidillä on hyvin käskevä äänensävy :D

    Meillä myös äidin hampaidenpesu hauskuuttaa tyttöä. Varmaan syy on juuri sun epäilemä ;)

    Ihanan leikkilaulun laitoit. Pitääkin tästä mennä lauleskelemaan :)

    VastaaPoista
  3. no onnea teidän 9kk ikäiselle, meillä täytetään 2 päivän päästä... luin juttus ja voi että oli niin tuttua...
    meillä kans nykyisin herätään yöllä montakin kertaa, ja kamala nälkä yksikin yö meni 3 purkkia maissivelliä!!!!
    ruokailu on meilläkin välistä melko hankalaa, kääntelee päätään pois etten syö...mut kun antaa ite syödä niin kummasti jaksaa syödä...nytkin annoin perunan palasia ja hirvenlihaa ja onnessaan söi..

    VastaaPoista
  4. Voi miten kivasti taas kirjoitit !
    Tekstistäsi kyllä välittyy, kuinka rakastat tyttöäsi (niin nokukapa äit iei, mutta ymmärtänet varmaan mitä tarkoitan, niin rakastavasti kirjoitat ♥).

    Meillä tyttö ei koskaan ryöminyt, taaksepäin kyllä mutta muuten ei. 5kk lähti kierimään, ja siihen asti kunnes viimein lähti, melkein kuukauden harjoittelun jälkeen konttaamaan eteni kuitenkin ihan hämysti aina joka paikkaan. Tuo konttaus on ihanan suloinen vaihe ! Itse toki aloin tuossa vuoden tienoilla odottaa jo kovasti kävelyä, mutta näin jälkiviisaana voisin sanoa, että nauti ja ihastele sitä suloista konttausta, koska sitä kestää vain hetken, kävellä kerkeää loppuelämänsä.

    Niin ja onnea uudesta taidoista !

    Meillä tyttö ei ole koskaan nukahtanut itsekseen. Hänet pitää heijata sylissä uneen, kävellen ja laulellen, välillä kainaloon silitellen. Omassa snägyssään ei myöskään nuku, nyt on viikon nukkunut niin yleensä aamuyöhön saakka että siirrän hänet sinne nukkuvana. Huudatettu on pari kertaa, mutta mun oma sydämeni ei sitä kestä. En tiedä miten tuon tytön saan oppimaan itsekseen nukahtamaan. Tämä olisi pitänyt aloittaa jo aiemmin, koska se on oikeastana aika mahdotontakin nyt, kun tyttö pääsee kiipeämään pois pinnasängystä, vaikka laita on ylhäällä ja pohja alhaalla.
    Hienoa että teillä menee hyvin nukutusten ja nukkumisten kanssa !!

    Teillä on tosiaan pitkä tyttö ! Oletteko te vanhemmat pitkiä ?En voi kun hämmästellä tätä lasten kokoeroa, siis kun oltiin eilen siellä liikuntakerhossa, siellä oli 10 1-1,5v vuotiasta lasta ja niin erikokoisia ! Yksi Lumiaa 3kk nuorempi oli paljon paljon isompi Lumiaa, ja Yksi pari kuukautta vanhempi taas oli paljon pienempi. Koon mukaan ei kyllä yhtään voi arvioida lasten kokoa.

    Meidän tyttö on kulkenut pituuden suhteen aina alakäyrillä, siellä -2sd- -1sd- käyrien välissä ,hyvin epätasaisesti. Nyt kuitenkin tuli kun täytti vuoden ihan roppakaupalla pituutta lisää, tuliko peräti 4cm/kk ! Liekö kun sydän on viimein terve, niin myös alkaa utota pituutta tulla :) Ja nyt tyttö on kirinyt jo melkein -0,5sd-käyrälle :) Tyttö oli 1v neuvolassa vajaa 10kg ja 72 cm pitkä. Nyt 1v 2kk neukussa oli pituutta taas tullut paljon ja oli peräti 76cm, paino oli tippunut 9200g (tai sinne päin, en oikein muista). Maanantaina mennään paino-kontrolliin. Täytyy pitää kädet ristissä että paino olisi noussut, muuten täytyy alkaa selvittelemään mistä tuo äkillinen painonlasku johtui.

    Nuo sanat on niin ihania ! Meillä tuli reilu 9kk ensimmäiset sanat, 9-10kk oli äytössä sanat nam nam, kakka, anna ja yök.

    Ihana tuo ksh ksh-juttu ! Niin suloinen pikku- Miete ! Kamla kun mulle tuli ihan paniikki, kun aika mene eäkkiä .Vastahan miete oli ihan pieni ja nyt jo noin iso ! Kauniisti puettu tyttö taas ja niin suloinen !

    VastaaPoista
  5. Miete on kyllä tytöksi aika jössikkä :) Tosi söpönnäköinen, ja ihan sillee hmm itsensä näköinen!! :)

    Meilläkin on aleksanteri hurjasti kehittynyt viime kuukausien aikana .. kohta ne jo kävelevät!

    Mulla on sulle tunnustuskin blogissani,, hmm taitaa olla jo edellisessä postauksessa.!

    VastaaPoista
  6. <3 Ihana :).
    Onnea uusista taidoista, kuullostaa niin mahtavalta tuo konttaustyyli.

    Meillä ollaan pari senttiä lyhyempiä, paino aikalailla samoissa, kun meillä kävi melkein 9,9 kilossa ja nyt viimeksi oli 9,6 kiloa. Liikkeelle lähtö vaikuttaa tosi paljon!

    Hienoa, että nukkumisasia on teillä helpottuneet. Meillä oli kahtena yönä huutoa ja voi sitä surun määrää, mutta pakko oli saada yösyötöt pois, kun itse alkoi olla päivisin kävelevä zombi. Ja kyllä huomaa, että Ennakin nukkuu huomattavasti paremmin ja jaksaa sitä kautta paremmin. Päivällä alkoi sitten ruokakin maistua ihan eri tavalla. Lopettaminen vaati itseltä paljon, minun piti olla valmis enemmänkin luopumaan kuin mitä Ennan.

    Meillä ei vielä voi puhua lusikkaharjoituksista, kun ei neitiä kiinnosta pätkääkään lusikka. Muutenkin kaikki muu kiinnostaa enemmän kuin ruoka, mutta nätisti syö, kun saa katsella samalla pilttipurkin kantta tai jotain ruokailuun liittyvää. Mutta kaikki aikanaan. Sormin kyllä noukkii hienosti, tänäänkin mustikoita naposteli.

    Oli kyllä niin kaunis teksti taas :)

    VastaaPoista
  7. Jessica: Mä jo jossain vaiheessa aattelin, että onko mun päässä nää vaatekoot jotenkin vääristyneet, kun Mietettä vanhemmat tytöt käyttävät samaa kokoa/jopa pienempää kuin Miete...Mutta tyttö on tosiaan aika iso ikäisekseen:)

    Sari: Kiitos♥

    Ciancia: Kiva kuulla:) Mulle on tosi tärkeää kirjoittaa näitä nimenomaan siksi, että näihin voi sitten aina palata, kun miete on jo iso tyttö:) Mua huvitti eilen illalla tämä blogissani esiintuoma myönteinen suhtautuminen tytön nukkumiseen...Oli nimittäin aikamoista huutoa siinä puolenyön aikaan eikä ollut sillä hetkellä kyllä yhtään "luottavainen olo".

    Nyt pitää mennä, palaan asiaan!

    VastaaPoista
  8. Ihana oli taas lukea Mietteen kuukauden kuulumisia! Nyt olette menneet pituudessa himpun meidän ohi (8-kuisena), painavampi E vielä vähän oli :)

    Mäkin muistan tuon vaiheen kun yöimetys muuttui suloisesta varsinaiseksi riesaksi. En tosin muista missä vaiheessa noin kävi, varmaan juuri noilla paikkeilla. Se on oikeastaan aika hämmentävää, miten tunnelma ja omat fiilikset asian suhteen niin muuttuivat, mutta niin kai se osoittaa että on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Tosi kiva kuulla, että sä olet jo onnistuneesti päässyt yksin ulkoilemaankin :)

    D-tipat kuului myös täällä suosikkeihin. Juuri tuo ääneen laskeminen ja tipojen lusikkaan tippuminen tuntui olevan päivän kohokohta =) Ja nuo raisut leikit ja pyöritykset. Mummot katsoo meillä paniikissa kun mies (lähinnä) E:tä pyörittää ja on vispannut tosi pienestä asti, mutta tyttö vaan nauttii. Samanlaisia huvituksia näillä meidän typyillä :)

    VastaaPoista
  9. Unelma jatkaa taas kommentointia...

    Ciancia: Noi vauvakeksit ostin meidän etelänreissulta. Huomasin että niissä on lisättyä sokeria, joten ajattelin, että en niitä kyllä rupea säännöllisesti tytölle syöttämään. Vaan eipä nuo keksit kauheasti neitiä kiinnostaneetkaan.
    Toivottavasti teillä alkaa ruoka taas paremmin maittamaan. Ja onnittelut äiti-sanasta♥

    mintsu:Pitäis tosiaan antaa tytön enemmän syödä ite. Miete veteli tuossa yksi päivä ihan onnessaan herneitä:) ja hyvä idea toi keitetty peruna, mä oon tällainen uusavuton ja käytän ihan liikaa valmistuotteita...

    Lumian äippä: Kiitos taas ihanasta ja pitkästä kommentista♥ Tosiaan Miete on aika iso tyttö ja moni vanhempikin lapsi näyttää ihan kirpulta Mietteen rinnalla:) Kokonsa puolesta Mietettä usein luullakin vanhemmaksi mitä hän on. Me ollaan miehen kanssa molemmat pitkiä, joten sieltähän se periytyy:)

    Jensba: Meillä on molemmilla sellaset jössikät:)Kiitos tunnustuksesta♥

    Kati: Mietin tossa yhtenä yönä, että IKINÄ ei pitäis kehua blogissaan jos nukkuminen sujuu. Samantien kääntyy hommat päälaelleen... Viime yökin oli aikamoista huutoa... mutta luottavaisin mielin eteenpäin, se auttaa kun näkee että lapsi ei mene rikki ja on tyytyväinen vauva päivisin, vaikka öisin olisikin vähän vaikeaa välillä...

    VastaaPoista
  10. Petuli: On tosiaan mielenkiintoista, miten oma asenne ja fiilis muuttuu. Muistan kauheat kriiseilyt ylipäätään siitä, että Miete nukkuisi jossain muualla kuin vieressäni. Nyt tuntuu, että tyttö yölläkin heräiltyään rauhoituu lopulta paremmin omaan petiin kuin minun viereeni (ja maidon hajuun). On kuitenkin ihanaa aamuyöstä nukkua läheikkäin, yksi aamu sain herätä siihen kun tyttö väänsi mua rivakasti nenästä:)

    VastaaPoista