tiistai 22. tammikuuta 2013

Uhma on piiloutunut


Uhmaikä taitaa olla kovin aaltoileva vaihe. Tällä hetkellä meillä asustelee kolmevuotias, joka hymyilee ensimmäiseksi aamulla ennen kuin on ehtinyt edes silmiään aukaista. Syksyisistä aamukiukutteluista ei näy jälkeäkään. Miete on sopeutunut hienosti varahoitopaikkaansa päiväkotiin, ja siellä hoitotädit kehuivatkin Mietettä rauhalliseksi ja omatoimiseksi tytöksi.

Tänä aamuna kävimme hammastarkastuksessa. Olin kyllä ihan fiiliksissä sekä lapseni reippaudesta että hammashoitajan ammattitaidosta. Koko tilanne eteni rauhallisesti, ja lapsi huomioitiin sataprosenttisesti tarinoiden avulla. Miete vastaili kysymyksiin kuin aivopestynä: janojuoma on vesi, ruuan jälkeen otetaan hammaspastilli ja hampaat pestään aamuin illoin. Käynnin jälkeen Miete kysyi iloisesti: "Mennäänkö me joskus ennenkin sinne hammashoitajalle?"

Hoitopäivän jälkeen leikimme kotona hammashoitajia. Kännykkämme pirisivät, kun nuket ja pehmoeläimet varailivat meille hammastarkastusaikoja. Aika monen suusta löytyi hammaspeikkoja;)

Tänään lapseni on syönyt puurolautasen tyhjäksi sekä aamulla että illalla, napostellut porkkanoita, kertonut rakastavansa äitiä ja isiä, ja nauranut hervottomasti.

Lähdenkin tästä koputtamaan puuta. Palataan viikonloppuna asiaan:)

14 kommenttia:

  1. Moikka!

    Ihan saman olen huomannut, että tuo uhma taitaa olla aika kausiluontoista. Jos mennään vaikka kuukausi taaksepäin, oli meidän pikkumiehellä todella vaikeaa. Mikään ei koskaan kelvannut ja aamusta alkaen alkoi marina ja valitus. Sitten se kiukuttelu ja uhmailu loppui yhtäkkiä. Nyt Leo on ollut kuin unelma, aina iloinen, reipas ja mukava. Halitaan paljon ja lähes kaikki ruuat maistuvat hyvin. Täytyy siis toivoa, että tätä jatkuu mahdollisimman pitkään. :) ..taidan tästä myös lähteä koputtelemaan puuta :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti puunkoputtelu auttoi:) Meillä on parina päivänä ollut Mietteellä vähän tunteet pinnassa, mutta onhan tuo silti ihana:)

      Poista
  2. Hih, meillä taasen näillä 4,5-vuotiailla tuntuu olevan jälleen uusi uhma päällä:) On se jännä, ettei sitä voi kerralla uhmailla kaikkea uhmaansa pois:)
    Nautinnollisia talvipäiviä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, toivottavasti teilläkin uhma menee pian piiloon:) IHania talvipäiviä myös teille!

      Poista
  3. Mä en edes uskalla kirjoittaa että meidän uhmis olisi hiukan rauhoittunut, kuitenkin seuraavana päivänä on taas h*tti irti :D Mutta on siinä suvantovaiheita. Ei ole helppoa kasvaa isoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, koita kestää!!! Täytyy vaan hokea, että uhma on hyvin tärkeä kehitysvaihe ja lapsi on terve kun hän uhmaa...:)

      Poista
  4. Luulen, että uhma saattaa hyvinkin olla aaltoilevaa. =) Meillä(kin) on ollut niin. Nyt taas vähän ´hankalampi vaihe meneilllään, mutta kyllä se taas tästä. Mm. pari päivää sitten aivan kauhea kiukkukohtaus kaupassa!

    Ihana tuo teidän hammashoitajakäynti, hyvin on asiat opittu. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pian teillä on taas suvantoivaihe:) Siihen asti: toivotan sulle huumoria ja kärsivällisyyttä!

      Poista
  5. Varsin epäilyttävää.. :D
    Vaikkakin aivan ihanaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu jotenkin mä tiedän, ettei tää oo ikuinen olotila:D

      Poista
  6. Täällä olen kans huomannut saman ja joka päivä oikein odotan milloin heittäytyy taas hankalaksi :D onneks on näitä parempiakin kausia.
    Mites teillä, onko usein villi meno iltaisin? meillä kävi tänään ihan ihme laantumaton energiapläjäys pojalla ettei mitään tolkkua. Neljästä kahdeksaan täyttä menoa juosten/huutaen/riehuen/heitellen tyynyjä/nauraen ja vaikka välillä kävi muksuja niin meno vaan jatkui!!! ei voi käsittää :DD (ei kyllä äsken naurattanut kun ei homma meinannut laantua sit alkuunkaan...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikien kanssa tuo villeys on varmasti juuri tuollaista ns. fyysisempää. Meillä se ilmenee enemmänkin aivan taukoamattomana pälpätyksenä/vonkumisena/höpötyksenä/hokemisena/selittämisenä...Eikä siitä niin kauaa ole kun lapsen jokainen sana oli mulle ilon ja onnen hetki. Nyt mä myönnän, että voishan tuo joskus olla hetken hiljaakin...:)

      Poista
  7. Kuulostaa ihanalta! :) Voihan se olla muutenkin, että uhmaikä alkaa jo hiljalleen väistyä. Ei kai sen kaikilla tarvi kestää 4-vuotiaaksi (niin kuin meillä). Jostain muuten olen lukenut (hä, minä siis luen?), että myös lemmikin tuleminen taloon voi rauhoittaa lapsen uhmaa ja auttaa tunteiden hallitsemisessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei kovin voimakasta uhmaa oikeastaan ole ollutkaan, luulenpa että mennään eteenpäin aaltoliikkeenä. Mut voihan muuten olla, että lemmikillä on ollut merkitystä, mistäs sen tietää:)

      Poista