Valkoinen piano

Tältä näyttää meidän valkoinen piano.
Ostin pianon meille käytettynä,
enkä olisi voinut parempaa pianoa löytää!
Se on täydellinen.

(Lattialla on koiran nappuloita, mutta älkää niistä välittäkö,
älkääkä noista peileistä joita ei ole kiinnitetty seiniin
tai johdoista jotka ovat piilottamatta...) 

Mietekin jo lauloi Hämähämähäkkiä itse itseään säestäen.
Otin sen videolle.
Voidaan sitten näyttää esitys hänen häissään;)

Muskari alkoi taas tällä viikolla.
Miete lähti sinne todella innoissaan.
"Äiti mää oon haaveillutkin muskarista!"

Olen myös googletellut pianokouluja lapsille. Musiikkiopistolla pianokoulu aloitetaan kuusivuotiaasta ylöspäin, mutta meidän lähellä olisi myös yksityinen pianokoulu neljä vuotta täyttäneille. Nelivuotiatten "tunnit" ovat parikymmenminuuttisia, mutta paremman oppimisen vuoksi ne järjestetään kahdesti viikossa. 

Olen nyt vähän kahden vaiheilla, kannattaako nelivuotiasta vielä viedä pianotunneille (käytännössä aloittaisimme ensi vuoden alussa). Se tarkoittaisi ensinnäkin muskarin loppua, sillä kolmesti viikossa noin pienen lapsen kuskaaminen musiikkiharrastukseen on jo vähän...yliampuvaa. Toisaalta aikainen soittoharrastus houkuttelee, näen siinä valtavasti etujakin, mutta toisaalta tuntuu turhan sitovalta ja vaativalta noin pienelle. 

Tietenkin kaikki on lopulta opettajasta -ja lapsesta itsestään kiinni. 

Kuulisin todella suurella mielenkiinnolla kokemuksianne
lastenne (nelivuotiattenne?) soittoharrastuksista.

Sunny Sunday

Eilen illalla Miete kysyi minulta: "Äiti oonko mää ihana?"

"Sää oot mielettömän ihana!", vastasin.

"Niin mää arvelinkin.", tyttö tokaisi.

Sunnuntai näytti kesältä aamusta alkaen. 

Kävin aamupäivällä raivaamassa kirppispöytää, 

ja viereisestä pöydästä löysin Mietteelle 

uudenveroiset vaaleanpunaiset luistimet ensi talveksi. 

Hintaa oli hurjat kymmenen euroa, ei paha!

 Lounaan jälkeen lähdettiin rantaan heittelemään kiviä ja ihailemaan upeita maisemia. 

Aatos ryntäsi suinpäin järveen makamaan.

Miete jaksoi kipitellä melkoisen määrän harjun portaita 

-taisi tytöllä olla porukan paras kunto. 

Ylhäällä harjulla, Vehoniemen automuseossa, 

herkuttelimme jätskillä ja juustokakulla.

Kotona maalailimme vesiväreillä ja minä innostuin käymään 

laatikkoon kerääntyneitä taideteoksia läpi.

Iso kasa lähti armotta paperinkeräykseen, mutta muutamasta piti napata kuva. 

Ylläolevista kuvista näkyy hyvin, kuinka piirtämiseen on tullut lisää yksityiskohtia: 

Auringolla on silmissään ripset ja iirikset, ja käsivarsien jatkeeksi piirretään sormet. 

Sormien piirtely olikin kesällä niin mukavaa puuhaa, 

että tyttö taiteili paperin täyteen käsivarsia sormineen.

Illemmalla kävimme ulkoilemassa vielä toistamiseen.

Kameraa ei tullut mukaan kun yritin selviytyä yhden tytön, 

yhden koiran, yhden potkupyörän, yhden polkupyörän, 

sekä yhden jatkuvasti pensaaseen katoavan potkupallon kanssa.

Kotona kurkkasin jossain vaiheessa neidin huoneeseen

ja huomasin, että pehmolelut oli aseteltu sievästi maton reunan alle nukkumaan:)

Iltaruuaksi herkuttelimme kotitekoisilla hamppareilla,

mikäs sen komeampi loppuhuipennus tälle postaukselle...

...paitsi että alle tunti ruokailun jälkeen aloin voimaan todella pahoin

ja ryntäsin vessaan laatoitushommiin.

Ruokamyrkytykseen (majoneesi?) päättyi siis tämä sunnuntai meikäläisen osalta.

Olenkin aina toivonut että ehdollistuisin inhoamaan 

pitsaa, hampurilaisia, suklaata ja jätskiä 

- ja vannon että hampurilaisia ei taatusti tee hetkeen mieli:D

Askel kohti talvea -mutta minkähän värinen?

Nyt tulee tärkeä kysymys, toivottavasti osaatte auttaa:) Alla näette Mietteen tulevat talviasut, yksi kaksiosainen setti ja yksi haalari.

ASU 1

Kuva on vanha, joten pieni selitys lienee paikallaan. Takkina on siis tuo Racoonin kaunis sydäntakki, ja sen yhdistän tummanharmaisiin (takin resorin väri) toppahousuihin. Asusteiden(kin) määrän yritän pitää kohtuullisena, mutta varmastikin pääosaa näyttelee tuo viime talven suosikkipipo Pikku Stikkarilta. Talvirukkaset ovat Mini a Turen, hakusessa lisäksi laadukkaat mustat tai harmaat talvikäsineet. Toivottavasti saitte kokonaiskuvan huonosta otoksesta huolimatta.

ASU 2

Mini Rodinin haalarin kanssa mun ensisijainen visio on iloisen värikäs kirjoneulepipo (Reimalta on tulossa just eikä melkein täydellisiä), mutta toisaalta olisi kiva käyttää haalarin kanssa myös tuon ylemmän kuvan asusteita eli lilaa värimaailmaa.

Kysymys kuuluukin, minkälaiset kengät valitsen toppavaatteitten kaveriksi? Olisi suotavaa, että yhtä kenkäparia voisi yhdistää kumpaankin talviasuun. Ihastuin Anguluksen kenkiin jotka ovat malliltaan lähes identtiset Mietteen viimetalvisten kenkien kanssa. Kengät ovat nahkaa, niissä on lämmin villavuori ja lapsen on helppo itse pukea ja riisua ne - ja niitä on tarjolla useissa eri väreissä.

Eli siis mikä väri?

Ihan ensimmäisenä ajattelin tätä vaihtoehtoa. Musta peruskenkä ei vie jalkoja alta (mikä on toisaalta ihan hyvä ominaisuus kun kengistä puhutaan), mutta olisi selkeästi käytännöllisin ja helpoin pitää siistinä. Ei tuo asuun mitään extraa, mutta ei myöskään riitele minkään kanssa.

Näissä taas alkaisi olla menoa ja meininkiä. Herkullinen väri! Kenkäpari muodostaisi suloisen kokonaisuuden erityisesti yhdistettynä Panda-haalariin ja violetteihin asusteisiin. Sen sijaan Racoonin takin kanssa olisi ehkä jo liikaakin liilaa...Vai mitä olette mieltä?

Nämä voidaan tänä talvena unohtaa. Mielettömän kaunis, hempeä sävy, mutta eivät oikein mene minkään suunnitellun kanssa. Nämä kuitenkin vinkkinä hempeiden, murrettujen sävyjen ystäville:)

No entäs sitten nämä! Mielettömän suloiset. Jos ihan tunteella tekisin päätöksen, niin nämä lähtisivät tilaukseen. Mutta kuinkahan kauniina kengät mahtavat aktiivikäytössä pysyä..?

Nämä kaikki Anguluksen kengät (+ muutaman lisävärin) löydät täältä.

 

blogiyhteistyö/Boozt

Viikonloppupop

Lauantai

Mietteen mekko Pomp de Lux, legginsit Polarn o. Pyret, tennarit Reima

Serkkutytön suloinen asu on hänen tyylitietoisen isosiskonsa valitsema

koirat napattiin mukaan mummolasta, molemmat ovat minun lapsuudenlelujani

Sunnuntai

mekko Polarn o. Pyret

koira on Mauri Mäyräkoira

Innostunut sonni

Mä oon kova innostumaan. Yläasteen liikunnantatunnilla saatiin joku palautearvio ja mulle tuli plussaa innostuneisuudesta. Ja koska mun liikunnalliset meriitit eivät koskaan ole olleet kovin huimat, väittäisin, että sain liikunnasta kiitettävän numeron ihan innokkuuteni ansiosta (ehkäpä hiihtoreittini kulkeminen taktisesti liikunnanopettajan kodin läheltä vaikutti myös asiaan).

Iän myötä olen oppinut myös ymmärtämään innostuvaa luonteenpiirrettäni, enkä sentään ihan kaikkia ratkaisuja tee ensi-innostuksen huumassa (aika monta kylläkin). Ymmärrän, ettei mun kannata syksyllä aloittaa valokuvaus- ja sisustuskurssia, ostaa kausilippua Tampereen Työväenteatteriin ja ilmoitaa lasta muskarin lisäksi satubalettiin ja uimakouluun...

Sanotaan, että innostus katoaa usein yhtä nopeasti kuin se on tullutkin. Mun mielestä se on tyypillistä suomalaista latistamista. Mitä sillä on väliä, vaikka innostus toisinaan kestäisi vain hetken! Pahempaa on se, jos ei osaa enää innostua mistään.

Työssäni mun innostuvasta luonteestani on hyötyä, ja se on näin ollen myös yksi mun vahvuus. Saavutan helposti tarvittavan draivin tilanteissa, jossa sitä tarvitaan, ja muutosten keskellä onnistun yleensä suhtautumaan asioihin positiivisesti. (Vaikka kotona oonkin pirttihirmu;))
  

Mistä mä sitten viimeaikoina olen innostunut? 

1) Stand upista. Yleltä tuli kesällä loistava Naurun Tasapaino Stand up -kilpailu. Katselin areenalta kaikki menneet jaksot ja sen innoittamana eksyin muutamana iltana katselemaan You Tuben Stand up -tarjontaa. Ihan loistavaa viihdettä!

2) Karin Fossumin dekkareista. Luin yhden, jonka jälkeen hain kirjastosta loputkin kirjailijan teokset. Norjalainen naisdekkaristi kirjoittaa jotenkin kivan pehmeästi ja psykologisesti, kirjat ovat viihdyttäviä ja jännittäviä, mutta eivät silti jätä sellaista oloa etten uskaltaisi lähteä yöllä yksin koiraa pissattamaan ilman Fiskarsseja...

3) Kulta sinusta on tullut pullukka -sarjasta. Pidin sarjan ideaa ensin aivan idioottimaisena, mutta sehän oli oikeasti yllättävän hyvä laihdutusohjelma! Katsoin parina (kesäloma)yönä kaikki jaksot ruutu.fi:stä.

4) Minimalismista. Luettuani aiheeseen liittyviä blogeja (ja niistä inspiroituneena vähän kirjallisuuttakin) alkoi minimalistinen ideologia aueta mulle ja tuntua jopa vastaukselta tiettyihin asioihin, jotka mua omassa elämässä ja arjessa stressaa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan aiheeseen. Loistavan tulokulman tarjoaa esim. Keep it Simple ja Minimalismi -blogit. Professional Organizer -ammatin Suomeen rantauttaneen Velde-Luoman "Kaaoksen kesyttäjä" sopii hyvin lukemiseksi tuohon rinnalle.

5) Pianosta. Piano on ollut pitkään haaveissani, ja yksi olohuoneen tyhjä seinä muistuttanut sen puuttumisesta. Olin ajatellut hankkivani pianon tulevilla veronpalautuksilla, mutta koska mätkyillä ei paljon shoppailla, oli se idea haudattava. Ajatus pianosta on kuitenkin soinut päässä koko kesän kuin kissanpolkka ala-asteen musiikkiluokassa, ja annoin haaveelle periksi. Piano tulee kyllä ansaitsemaan ihan oman postauksensa, joten siitä lisää myöhemmin. Sen verran voin paljastaa, että hänen nimensä on Elfe, ja hänellä on vaalea hipiä ja pehmeä ääni.

6) Koirapuistosta. Kun tänä kesänä ensimmäisen kerran moiseen paikkaan eksyttiin, ollaankin käyty siellä nyt tosi ahkerasti. "Mennäänkö Miete leikkipuistoon vai koirapuistoon?" " Koirapuistoon!" Puistossa Miete vannotti: "Tullaanhan äiti tänne ihan joka päivä?!" Innostuvaista sorttia siis tuo tytöntyllerökin.

Mistä sinä olet viimeaikoina innostunut? 

Yritin vielä netistä kaivaa kuvia aiheesta "innostunut". Toivottavasti tämä kelpaa

- sopii hyvin otsikkoon;)

kaikki kuvat: weheartit

Mietteeni mun Facebookissa

Blogikirppispäivitys

Heips, jokin aikaa sitten julkaisin blogikirppispostauksen, ja muutama vaate löysikin jo uuden omistajan, kiitos siitä:)

Tässä vielä myymättä jääneitä tuotteita (pahoittelen että osa myydyistä näkyy kollaaseissa) tai niitä, joista tuli varaus muttei yhteydenottoa sähköpostiin. Jos siis haluat ostaa tuotteen, laita minulle sähköpostia osoitteeseen unelmas@luukku.com jotta saan sinuun yhteyden:)

Next tunika ja polvihousut MYYTY
pallomekko edelleen vapaana, pk:t 1,50 €

Mini Boden MYYTY

Confetti edelleen vapaana, pk:t 1,50 €

Talvi tulee, oletko valmis!

Ticketin vaaleanpunainen ihanuus on oikein siistissä kunnossa, 

toisesta jalkalenksusta nappi lähtenyt karkuun.
MITAT niska-haara n. 55 cm, kainalo-hihansuu 30 cm, haara-lahje 36 cm

Noa Noan ihana asu on uudenveroisessa kunnossa.

Kauniinvihreällä pohjalla on roosan värisiä pilkkuja.
MITAT niska-helma 45 cm, kainalo-hihansuu 30cm,
haara-lahje 37 cm

PDL haalari MYYTY

Cupcaken fleecehaalari on oikein siistissä kunnossa, 

käytetty välikerroksena haalarin alla ja pesty pari kertaa.
MITAT niska-haara n. 47cm,  kainalo-hihansuu 25 cm, haara-lahje 32 cm

Jos teet kaupat ulkovaatteista tai fleecehaalarista keskiviikkoon 14.8. mennessä,
hintaan sisältyy postitus smartpostilla,
en siis peri erikseen postikuluja!

unelmas@luukku.com

Arki on alkanut

 

kuvat kesän Muumimaailma-reissulta

 Tässä on nyt viiden viikon loman jälkeen oltu viikko töissä ja hoidossa.

Tietääkö joku sen tunteen kun loma alkaa olla lopuillaan

ja epämääräinen työahdistus alkaa nostaa päätään...

Minä tiedän:)

Siitä huolimatta ensimmäinen työviikko meni tosi kivasti

ja loma on tehnyt tehtävänsä:

työarki on oikeastaan aika kivaa.

Super bonuksena hoitoaamut ovat sujuneet lähes mallikkaasti,

ja joka päivä olen hakenut todella pirteän ja hyväntuulisen tyttösen 

hoidosta kotiin.

Mä olen myös miettinyt tosi paljon sitä, mihin olen matkalla,

ja minkälainen minä oikein olen.

Olen miettinyt, mitkä ovat ne asiat, mitä oikeasti haluan elämääni.

Ja mitä voin tehdä, että ne hyvät asiat lisääntyvät

ja huonoista tulee siedettäviä.

Olen lukenut viimeaikoina paljon muun muassa yksinkertaistamisesta,

jopa äärimmilleenkin viedystä minimalismista,

ja se on inspiroinut minua valtavasti.

Selkeästi joku kehityskriisi menossa tällä isommalla tytöllä;)

Mutta niitähän aina tarvitaan!

Viikonlopun aikana on tarkoitus saada muutama blogitekstiraakile valmiiksi, 

sekä päivittää blogikirppistilanne.

Ihanaa viikonloppua! 

Etanoita, koiria ja elefantteja

 Kävimme yhtenä iltana pyörälenkillä.

Tai siis Miete veteli vaihdikkaasti potkupyörällään,

ja minä yritin pysyä koiran kanssa perässä.

Kamerakin oli matkassa, ajattelin että saan teille kivat kuvat uudesta Popin koirapaidasta,
paidasta jonka neiti valitsi ihan itse.

Aina ei mene niin kuin suunnittelee.

 Pyörä pysähtyi tasan siihen kohtaan, mistä löytyi ensimmäinen etana.

Ja se olisi pitänyt saada kotiin mukaan.

Äiti ei antanut lupaa.

 Kylänraitti raikui kun lapseni itki.

"Mää haluuuuuun sen etanan välittömästi!"

"Toi etana on mulle niin rakas!"

"Mitä jos mä en näe sitä enää ikinä!"

Katselin illalla koneelta ottamiani kuvia. 

Niistä piti tulla asukuvia, mutta niistä tuli itkukuvia. 

Sydän meni sykkyrälle rakkaudesta.

Ajattelin, että kunpa nuo murheet pysyisivätkin

tuollaisina etanan kokoisina.

Ja ainoastaan ilot kasvaisivat elefanteiksi.