Cuppi nurin!

No nyt olen kuulkaas ihan täpinöissäni täällä :) Mikään vauvan/pikkutytön vaate ei ole jäänyt verkkokalvoilleni kummittelemaan niin kuin ne ihanat Cupcaken takit, joissa on hiippahuput ja iso sydän takin etupuolella. En vaan keksi kauniimpaa takkia. Menin tänään huutonettiin ja ihan sattumalta laitoin sinne hakusanaksi "cupcake". Ja kuinka ollakaan, sieltä löytyi uusi Cupcaken toppatakki koossa 80 ja huutoaikaa oli muutama tunti jäljellä. Takki ei tietenkään mihinkään second hand -hintaan lähtenyt, mutta olisin ollut valmis maksamaan paljon enemmänkin...Uskoisin, että takin jälleenmyyntiarvokin on ihan hyvä.

Meille on siis matkalla ensi talveksi unelmien takki! Toivottavasti se on silloin sopivaa kokoa. Ja toivottavasti se ei riitele aiemmin esittelemieni Ticketin housujen kanssa.

Tyttöväriä

Ostin suloisen pussilakanasetin Masusta maailmaan -blogin Marialta, ihana tuo pussukka jossa pussilakanaa ja tyynyliinaa voi säilyttää tulevaa käyttöä varten. Värimaailma on juuri sellainen, mitä olen suunnitellut tytön huoneeseen: valkoista, vaaleanpunaista ja vihreää. Pikkuinen tyttövauva antaa hyvän syyn hivuttaa vaaleanpunaista värimaailmaa olohuoneenkin puolelle (kun ei sitä prinsessahuonettakaan vielä ole). 

Kukat olohuoneen ikkunalaudalla vetelevät jo viimeisiään. Meillä ei ole koskaan mitään ikuisuuskukkia vaan kaikki kukat ostetaan sillä oletuksella, että ne kuolevat lähiaikoina... Nämä kukat ostin koristeeksi Mietteen ristiäisiin, samoin Finnmarin ja Pentikin sydänkynttilät. Tulppaanit tarttuivat mukaan lähikaupasta. Niitä pitäisi olla aina ♥

P.S. Otsikosta huolimatta olen muuten sitä mieltä, että tosimies uskaltaa pukeutua vaaleanpunaiseen!

Ihan uusia ihanuuksia

Luulin jo jääneeni nuolemaan näppejäni, kun olin toivonut, että ehtisin ostaa alennusmyynneistä ensitalveksi ulkohaalarin tytölle. Eilen suuntasimme muskarin jälkeen Nanouk-nimiseen lasten merkkivaateliikkeeseen Koskikeskukseen ja siellä olikin loppuunmyynti menossa, uutuuksissa 20 % alennus ja kaikki muut tuotteet myytiin pois 40-60 prosentin alennuksella. Minähän en näistä lasten ulkovaatteista vielä kauheasti mitään ymmärrä, mutta sen verran on tullut blogeja luettua, että uskon tehneeni hienon löydön!

Ticketin haalarihousut koossa 80. Uskoisin että koko on juuri passeli meidän joulukuussa vuoden täyttävälle tytölle. Täytyy jättää kuitenkin laput kiinni, jos joutuu myymään eteenpäin. Maksoin näistä 28 € normaalihinnan ollessa 70 €. Aika hyvä kauppa!

Sitten on tietenkin takkiongelma, kun en ostanutkaan kokohaalaria. Haluaisin yhdistää tuohon hempeään vaaleanpunaiseen jotain vähän ryhdikkäämpää väriä, ruskeaa, harmaata tai tummaa lilaa, ehkä jotain kuviollista. Valitettavasti kevätmallistojen vallatessa kaupat ei fiilistelykuvatarjonta ole kukkeimmillaan.

Reimatec

Ticket to Heaven

Nanoukista tarttui mukaan myös ihana Christian Diorin huivi ja suloinen juhlava body.

Hempeä kesäbody on kokoa 74. Yhdistäisin tuon esimerkiksi farkkuihin ja valkoiseen pitsineuletakkiin.

Heräteostos: Christian Diorin villakangashuivi. Mutta miksi ihmeessä en ostanut myös tähän kuuluvaa hattua?! Täytyypä käydä hakemassa jos niitä vielä ensi viikolla on...Tämä on suloinen vähän isomman tytön päällä vaikkapa turkistakkiin yhdistettynä.

Lisäksi hain Lindexiltä muutaman bodyn koossa 74. Olisi ihanaa tehdä näistä vielä pieni mix & match -postaus. Jos vaan kerkeän...

Yksi kuva -tuhat sanaa

Kiitos Heidille mahtavasta vinkistä, olen täydellisen inspiraation vallassa. Kuinka kauniita kuvia joku osaakaan tehdä! Sopiva juliste lapsen huoneen seinälle on sellainen, joka sisältää tuhat tarinaa, eikä sitä koskaan kyllästy katselemaan. Rakastuin näihin väreihin, hahmoihin, tunnelmiin. Näihin kuviin voisi tehdä seikkailuja lapsen kanssa ja antaa aikuisenkin mielikuvitukselle siivet.

Aimar Gustavo

Aimar Gustavo

Keraval Gven

Martinez Sigrid

Perdita Corleone

Lisää taidetta voi ihailla täällä

Kaikenlaista

Viimeaikoina olen katsellut ikkunasta ulos ja odottanut, että pakkanen laskee. Sopivina pakkaspäivinä kävely ulkona on tuonut ihanan onnentunteen: Elämä on nyt jotenkin ihanan yksinkertaista ja hyvää. Ei ole deadlineja, ei päälle painavia to do -listoja, ei asap-kehoituksia sähköpostiviestien perässä -eikä näitä naurettavia englanninkielisiä business-termejä! Ei sillä, ettenkö todella nauttisi siitäkin maailmasta. Nyt kuitenkin nautin tästä maitopukluntuoksuisesta todellisuudesta.

Olen hiljattain tavannut muutamia kiinteistövälittäjiä (toimiva pakote pitää asunto jatkuvasti siistinä) ja todennut, että välitysmaksuissa on tonnikaupalla tinkimisen varaa. Ollaan myös mietitty, myisikö asunnon ihan itse. Ja ehkä tärkeimpänä huomiona olen todennut, että muuttotouhut pienen vauvan kanssa kuulostaa lähinnä painajaiselta ja niinpä asuntoasioita on lykätty ainakin kesään saakka.

Lähikampaamoon oli tullut Tigin kuivashampoita ja minä sain vihdoinkin omani! Aika mainio tuote äiti-ihmiselle, joka ei välttämättä pääse pesemään hiuksiaan silloin kuin tilanne sitä vaatisi.

Olen myös opetellut ja vihdoista viimein jopa oppinut tekemään myynti-ilmoituksia huutonettiin (suosittelen muuten Photobuckettia, Aijaa on aika syvältä). Sitten kun joku vielä ostaisi jotain... Huutonetissä on muuten parhaillaan myynnissä aito chanelin klassikkokäsilaukku valkoisena kiiltonahkaversiona. Hiukan houkutteli painaa tarjoa-näppäintä, mutta sain hillittyä itseni. Haluan tuon mustana ja isommassa koossa.

Mamma kesäkuntoon -projekti polkee paikallaan hiljalleen eteenpäin. Olen aika hyvin pitänyt kiinni siitä, että syön kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja se kyllä vähentää herkutteluhimoja. Muun muassa yllä olevista aineksista tulee kaksi maistuvaa ja reilua annosta näläntappajaa.

Tässä nyt tuli lähinnä omia kuulumisia. Miete voi hyvin. Kakkavaippoja vaihdellaan, leluihin tartutaan ja ne kulkeutuvat hienosti (ajoittain kovin kipakkaa) ääntä kohden.  Elefanttimarssia lauletaan ja montaa muuta laulua. Huomenna meillä on toista kertaa muskari. Miete sai myös isovanhemmiltaan kortin kaukaa Afrikasta saakka, siinäkin luki, että "muskarilainen":)

Pikkuinen Miete

Ristiäiskimppu ja kastemalja seurakuntamme kappelissa.

Aatos on mielestäni kaunis pojan nimi. Kun tulin raskaaksi, arvelimme että poika saattaisi olla tulossa. Mies ei lämmennyt Aatos-nimelle alkuunkaan, vaikka minulla olisi ollut jo koko veljessarja mielessä: Ensin Aatos, sitten Luukas ja ehkä vielä pikkuinen Matias... Kun ultraäänessä vahvistui vauvan sukupuoleksi tyttö, mieheni tokaisi "Ei tullut Aatosta, tulikin Miete". Huvittuneena lähetin tämäntyyppisen tekstiviestin vanhemmilleni, jotka ottivat viestin tosissaan ja kuvittelivat, että annamme oikeasti tyttärellemme nimeksi Miete! Olisihan se ollut, hmm, erilainen nimi. Voin paljastaa, että tytön nimi alkaa jokatapauksessa M:llä ja itseasiassa vasta tänään huomasin ottaa selvää, että hän viettää nimipäiväänsä 26.5. 

Kauniita ristiäiskortteja. Tuli mieleen, että näistähän voisi teettää jonkinlaisen taulun.

Miete sai ihania ristiäislahjoja, kuten nämä suloiset timanttikengät. Eräs oli arvannut kirjaimen ihan kohdilleen :)

Muskariin mä kaipaan niin taas uudelleen

"...varhaisiän musiikkikasvatus tukee laajasti alle yksivuotiaan kaikkia kehityksen osa-alueita kokonaisvaltaisesti. Varhaisiän musiikkikasvatus tarjoaa vauvoille kaikkien aistien kautta koettavia virikkeita ja vahvistaa perusturvallisuuden ja perusluottamuksen syntymistä sekä minäkäsityksen muodostumista. Lisäksi musiikkikasvatus tarjoaa vauvalle positiivisia elämyksiä taiteen parissa."
(lainaus pedagogisesta opinnäytetyöstä "Alle yksivuotiaiden kehityksen tukeminen varhaisiän musiikkikasvatuksen keinoin", E. Wilkinson)

Lastenpsykiatrit taas ovat pitkälti sitä mieltä, että vauva ei todellakaan tarvitse harrastuksia. Läsnäolo riittää.
"Vauvalle tärkeintä on yhdessäolo eli hoiva, hoito, juttelu, katselu ja kosketus", lastenpsykiatrian erikoislääkäri, äidin ja vauvan varhaisesta vuorovaikutuksesta väitöskirjan tehnyt Mirjami Mäntymaa sanoo.


Olen molempien "väitteiden" kanssa samaa mieltä. Läsnäolo on elinehto ja se riittää. On kuitenkin hienoa, että muskarin kaltaista toimintaa on tarjolla ja sitä kautta saa runsaasti välineitä siihen yhdessäoloon myös kotona. Ainakin tämän ensimmäisen kerran perusteella innostuin kovasti: Mehän voisimme kotonakin tanssia! Soittimiakin voisi hankkia!

Äiti siis oli ihan täpinöissään muskarissa:) Tyttö alkuun hiukan itkeskeli ja välillä meinasi hermostua, mutta näytti siltä, että kaikki uudet aistimukset veivät voiton: laulua, loruja, sylissä oloa, liikkumista ja paljon uutta nähtävää. Niin paljon kaikkea kiinnostavaa, ettei sitä millään malta itkeskellä! Etukäteen jännitin, että meidän neiti puklaa vierustoverinsakin märäksi, mutta hyvin sujui tuon pukluongelmankin suhteen. Voi että miten suloisia vauvoja siellä olikaan, kaikki niin omia pikku persooniaan ♥ Odotan jo kovasti ensi kertaa.
 
 

 

kuva

Voihan veikeä vekotin

Olen ollut aikeissa monesti kirjoittaa hiukan arkirealismista. Niistä hetkistä, kun tuntuu, että nyt riittäis jo pikkuhiljaa. No, yleensä olen unohtanut ne hetket siinä vaiheessa kun pääsen päivittämään blogiani, enkä pysty palauttamaan mitään ikäviä fiiliksiä mieleeni. Pääosin kun olen vain superonnellinen vauvasta ja haluan hehkuttaa kaikkea ihanaa, mitä se on tuonut tullessaan.

Nyt on kuitenkin sellainen ei-niin-kiva-hetki. Ehdin jo iloita, että vauva on alkanut aikaistaa nukkumaanmenoaan, mutta tuossahan tuo kukkuu, kello tulee kohta yksi yöllä. Nyt hän on kuitenkin ihan hyväntuulinen. Katselee veikeää vekotintaan, imee nyrkkiään, potkiskelee ja höpöttelee. Ilta on mennyt kuitenkin lähinnä tissi suussa, äitiä on kiva samalla huitoa ja raapia. Välillä puklaillaan koko ympäristö märäksi, sitten vaaditaan taas tissiä, nukahdetaan nanosekunniksi ja kiljutaan tissi heti takaisin jos se irtoaa näköpiiristä. Ja eiköhän tuo sama taas kohta jatku. Voi huh huh. Eikä tämä harmittaisi kai muuten, mutta kun menin toivomaan, että tämä yö menisi hyvin. Sillä huomenna meillä on muskari. Olisin voinut tänä iltana pestä vaikka hampaat ja päivän meikit pois. Eipä enää kauheasti nappaa, mutta jospa tästä vielä pissalle pääsisi.

No nyt se kiljuminen alkaa...Kiitos että sain hetken olla marttyyri;)

Mamma kesäkuntoon-projekti: kuulumisia

Tätä käyrää en nyt varsinaisella ylpeydellä esittele, mutta menkööt. Tavallaan oli positiivinen yllätys, että kun aamulla tömähdin vaa'alle, ei painoni ollut parissa viikossa noussut huolimatta siitä etten ollut noudattanut kovin esimerkillistä ruokavaliota. No, kuvitelkaapa tilanne, että ristiäisistä on jäänyt täytekakkua, pullaa, keksejä ja vaahtokarkkeja. Ja niitä ei muuten ole enää. Mieskin kysyi, että missäs sitä pullaa on, eikös sitä ollut iso pussillinen... Öh...

Eli on tämä imettäminen vaan hyvä syy herkutella ilman että paino kääntyy heti nousuun! En enää yhtään ihmettele äitejä, jotka imettävät viisivuotiaitaan...Pitäisikö lanseerata uusi trendikäs imetysdieetti: hanki lapsia niin saat hoikan vartalon ja muhkeat tissit!

Seuraavat kaksi viikkoa LUPAAN syödä kaksi kunnon ateriaa päivässä (siis kaikkien aamu- ja välipalojen lisäksi). Niin se vaan menee, että jos en syö kunnolla, syön sitten mitä satuu ja milloin sattuu. On aika noudattaa taas omia uskomuksia ja tehdä tuloksia. Joo joo, ja sama virsi taas kahden viikon päästä...

Mahatilanne on jo ihan hyvä. Kuva on tosin otettu aamulla, jolloin vyötärö on hoikimmillaan. Iltaa kohden kerääntyy nesteitä ja maha on pulleampi. Etenkin kylkimakuulla mahan ylimääräinen "reppu" tulee hyvin esiin, mutta uskon että ajan kanssa se katoaa. Kirjaimellisesti suurin ongelma on tuo päärynäosasto. Muistan jostain lukeneeni että imetyksen aikana lantiolle kerääntynyt rasva lähtisi paremmin "liikkeelle" kuin normaalisti. Olen myös kuullut, että hyviä rasvoja/rasvahappoja sisältävä sapuska auttaisi polttamaan ongelma-alueelta rasvaa (anteeksi epämääräisyys, ei vaan jaksa tarkistella nyt faktoja). Eli tiivistettynä lohta ja imetystä (eikä kai lenkkeilystäkään mitään haittaa ole!).

Lueskelin aamupalaa syödessäni blogeja ja törmäsin Jarnan blogissa maanantaihaasteeseen. Vilkaisin lautasellani makaavaa ruispalan loppua ja totesin ettei aamiaisessani ole enää mitään kuvattavaa. Niinpä sovelsin haastetta ja nappasin kuvan lounaastani. Samalla tunnustan syöneeni einesruokaa!

Apetit Quick&Tasty Chicken&Cheese -valmispakaste, raejuustoa ja lasi rasvatonta piimää. Salaatin puuttumista kompensoi varmasti se, että dippailin illalla about kilon kurkkua ja porkkanaa (en kuitenkaan imenyt parsaa hah hah).

Juttujeni tasosta päätellen nyt kannattaisi varmaan mennä nukkumaan:)

Kevätsiivousta rinnassa

Sisustuskaupoista on saanut ostaa pesuaineita, jotka ovat niin kauniissa pulloissa ja suloisin etiketein varusteltuja, että ne toimivat jopa sisustuselementteinä. Itse olen ostanut Maison bellen tiskiainetta eräästä Ideaparkin sisustusliikkeestä ja Methodin yleispuhdistussuihketta KodinYkkösestä. Pesuaineiden uusi ilme on varsin hyvä ajatus, onhan kosmetiikankin ulkoasuun panostettu jo pitkään.

Parempi estetiikka alkaa rantautua jo markettipesuaineisiinkin. Ainakin Kiillon uusi helea-sarja tuo uutta ilmettä siivoushetkiin. Kävin jo nuuskuttamassa näitä meidän lähikaupassa ja tämä appelsiinin & rosmariinin tuoksuinen oli suosikkini. Harmi, ettei sarjaan sisälly yleispuhdistusainetta vaan ainoastaan käsisaippuaa ja astianpesuainetta. Täytyy kuitenkin käyttää ensin vanhat pesuaineet loppuun, ennen kuin hankin heleaa. Mutta eikö vain olekin keväisen pirtsakka pullo, oikein houkuttelee suihkuttelemaan tuoksuvaa vaahtoa!

virtuaalista nuuskuttelua:

http://www.kiilto.fi/

http://www.eettinenluksus.fi/

http://www.wilhelmiinankammari.fi/

Hyvää ystävänpäivää kaikille blogikavereille!

Kirppishaaste

Kuinka usein kirppistelet?

Nyt kun vauva on pieni, en ole päässyt kirppistelemään juuri ollenkaan. Raskausaikana taas oli kätevä ottaa auto alle ja käydä kaikki parhaat kirppikset läpi, yleensä sunnuntaisin. Ehkäpä kesällä vauvan kanssa liikkuminen helpottuu ja pääsen taas aloittamaan säännöllisen kirpputoriharrastuksen.

Miksi kirppistelet?

Kirppistely on mulle aika uusi juttu ja kiinnostuin siitä oikeastaan muoti/tyyliblogien kautta. Tajusin, että se on järkevää, edullista, ekologista, tyydyttävää ja trendikästäkin! Kun tekee löytöjä pikkurahalla, saa iloisen mielen ja tuntee itsensä vähän paremmaksi ihmiseksi ;)

Millaisilla kirppareilla käyt?

Käyn vain itsepalvelukirpputoreilla. Tämän hetken suosikit ovat Radiokirppis ja Bonuskirppis Tampereen keskustassa, sekä Jumbo Kaukajärvellä. Kaikissa näissä minulla on ollut myös oma pöytä. Näistä löytyy lähinnä vaatteita vauvalle ja äidille sekä pienesineitä sisustukseen.

Radiokirppis Tampereella (kuva)

Ostatko usein periaatteella kun "halvalla sai"?

Kyllä, ruokakaupassa. Muuten en (enää). Yhä enemmän pyrin panostamaan määrän sijaan laatuun. Esim. kosmetiikan suhteen (jota en kylläkään osta kirppareilta!) satsaan nykyään vain "parhaaseen" ja tarpeelliseen ja kulutan tuotteet huolella loppuun ennen kuin hankin uusia.

Millainen kirppistelijä olet, pengotko tarkkaan vai vilkaisetko vain?

En hirveästi pengo. Voi olla että moni hyvä löytö jää tekemättä, mutta mieluiten ostan pöydistä, jotka ovat suhteellisen siistejä ja järjestyksessä.

Parhaat löytösi?

Isäni osti kauan sitten meille lapsuudenkotiin vanhan käsintehdyn ruosteisen lintuhäkin, joka jäljistä päätellen oli ollut ihan oikeassa käytössä. Hän puhdisti ja maalasi sen ja jossain vaiheessa häkki päätyi minun huoneeseeni. Häkki on kulkenut aina mukana, vaikka en tähän päivään mennessä ole löytänyt sille paikkaa, johon se istuisi täydellisesti. Hauskaa on myös se, kuinka hyvän sisustussilmän omaava isäni oli "aikaansa edellä". Nythän erilaiset lintuhäkit ovat jo yleinen ilmiö sisustuksessa ja niitä saa ostaa vaikkapa Tiimarista. Tämä ei nyt varsinaisesti ole minun löytöni, mutta paras löytö silti.

Oma paras löytöni on Travallen toppapussi, joka on ollut aivan ihana meidän talvivauvalle! Maksoin siitä muistaakseni kympin.

Ja sitten on tietenkin tämä 60-luvun ihana vitriinikaappi, ostettu antiikkikirppikseltä joskus viisi vuotta sitten.

Mitä yleensä ostat kirppareilta?

Vaatteita lähden penkomaan. Pyrin pääsemään eroon kaikesta ylimääräisestä "sälästä", mutta pieniä sisustusjuttuja saatan kuitenkin ostaa.

Eteisessä paikkansa ovat lunastaneet kirppikseltä bongattu hempeä nalletaulu ja rottinkisydän, jossa on kätevä säilyttää avaimia.

Mitä haluaisit ostaa enemmän kirppareilta?

Varmaan huonekaluja. Haaveilen vanhasta pulpetista ja romanttisesta rautasängystä tytön huoneeseen. Myös vanha, kulunut puuarkku olisi kaunis sisustuselementti. Jos eteen tulisi täydellinen vanha sivustavedettävä puusohva, kotiuttaisin sen mielelläni.

Mitä et osta kirppareilta?

Alusvaatteita, kosmetiikkaa, sekä trokari- ja ylihinnoiteltua tavaraa. Myös kenkien suhteen olen aika kranttu.

Pidätkö itse kirppispöytää?

Olen pitänyt neljä kertaa ja tuotto on aina ollut oikein hyvä. Nytkin olisi akuutti tarve päästä myymään omia ja vauvan vaatteita pois. Keväämmällä aion pöydän varata, todennäköisesti Tampereen Bonuskirppikseltä. Myös huutonettiä olen harkinnut, mutta pitäisi ensin opetella laittamaan sinne niitä kuvia...

Onko jotain, mitä et voisi viedä myyntiin?

Myyn kaikkea, minkä laki sallii :) No, mitään kovin arvokasta (kellot, aidot korut) en viitsisi kirpputorilla myydä.

Jos sinulla on lapsia, ostatko kaappiin seuraavia kokoja odottamaan lapsen kasvamista?

Tämä on vakaa aikomus ja raskausaikana ostinkin maanisesti paljon vaatetta tulevalle vauvalle! Haasteelliseksi sen tekee se, että tuoreena äitinä ei silmä ole vielä harjaantunut tekemään kokoarvioita kovin pitkälle eteenpäin. Minulla ei esimerkiksi ole oikein käsitystä siitä, minkäkokoinen toppahaalari pitäisi ensi talveksi hankkia, kengistä puhumattakaan!

Sovitatko vaatteita vai ostatko kokeilematta?

Pyrin aina sovittamaan.

Bloggaatko kaikki kirppisostokset?

En itsetarkoituksellisesti, mutta kivahan niistä olisi ehtiä bloggaamaan.

Löytö jonka jätit ostamatta ja jälkeenpäin harmitti?

Näin kirppiksellä ihanan graafisen, mustavalkoisen ja uudenveroisen toppapussin vauvalle. Hintaa oli 20 € ja ajattelin, että se on aika paljon kirppisvaatteesta. Seuraavana päivänä lähdin hakemaan ihanuutta, mutta se oli jo mennyt! Toisaalta, se ei suinkaan olisi ollut välttämätön joten ehkä hyvä niin...

Löytö, jonka haluaisit vielä tehdä?

Varmaan se mainitsemani vanha pulpetti. Ja uudenveroinen Chanelin 2.55 jumbo -käsilaukku, anyone?

kuva

Kiitos Marjuli kivasta haasteesta! Haasteen laitan eteenpäin ihan kaikille, joita kirpputorit kiinnostavat. Jos otat haasteen vastaan, laita kommenttia niin tiedän käydä kurkkimassa :)

Mikä kesä

Shortsikesä

Kukkamekkokesä

Seilorikesä

Bodyn seuraksi puetaan hattu

Tai vaihdetaan bodyt t-paitaan

Vai vietettäisiinkö farkkumekkokesä?

Viime kesänä varmistui, että meille syntyy tyttö. Kiertelin paljon kirpputoreja ja loppukesästä ostin kesähepeniä todella hyvällä alennuksella, lähinnä Lindexiä ja KappAhlia. Suurin osa kesävaatteista on kokoa 68-74. Saa nähdä, mahtuuko neidille mikään näistä sitten, kun kesä vihdoin saapuu. Meillä on jo nyt 68 koon yökkärit ja bodyt käytössä ja ikää kaksi kuukautta!